Loppu lähestyy.

Nyt kun lähtöön ja aupparivuoden loppumiseen on aikaa enää noin 12 tuntia, en haluaisi ollenkaan lähteä. Mihin tämä reilu 10 kuukautta on kulunut?! Vasta äskenhän oli se aurinkoinen päivä kun istuin lentokoneessa tuntemattomien keskellä pää tyhjänä ajatuksista kohti jotain josta en oikeastaan osannut odottaa mitään. Ja vain puolitoista kuukautta sitä ennen hypin riemusta saadessani työpäivän loputtua tietää että minut on valittu tänne au pairiksi. Sitä ennen tapasin kaksi perhettä naamatusten (toiseen olisin päässyt jos Brysseli olisi innostanut, Müncheniin olisin eniten halunnut mutta perhe valitsi toisen), lähetin yhteensä suunnilleen 20 hakemusta maaliskuusta lähtien - tähän perheeseen laitoin hakemuksen 9.5.08, viestin paikan saamisesta sain 3.7. ja lentelin Helsingistä Tegeliin 14.8. Sen jälkeen näin omaa perhettäni joululoma-aikoihin, puheluja vaihdettiin koko 10 kuukauden aikana ehkä nelisen kappaletta, mutta sähköposteja keskimäärin ainakin joka toinen viikko. Suomessa en käynyt kertaakaan, kuten en saunassakaan..! Lemmikkejämme olen viimeksi nähnyt silloin 14.8. ja vanhin niistä nukutettiin pois huhtikuussa - ei mitenkään yllättävästi mutta surettavasti, toivon että olisin hyvästellyt Topi-papan paremmin.

Tästä vuodesta jäänee erityisesti mieleen Berliinin ankea talvi, kahvilaistunnot Sadun kanssa, Pariisin ja Prahan reissut, Katan kiukkupurkaukset, hauskat kielikurssitunnit, sunnuntaikirpparit, vehreys, erilaiset katutapahtumat, kaupungilla eksymiset, huhtikuun lämpö, junareissut ja lännenratsastuskilpailut sekä ihanat, sosiaaliset ja lämpimät ihmiset. Harmittamaan jäi se että pyörin liikaa Mittessä ja olin niin anti-sosiaalinen.

Loppupäivät täällä kuluivat kaupoissa juosten ("pitää ostaa sitä tätä ja tuota sieltä täältä ja tuolta kun ei Suomesta saa"), positiivisesti yllättäen sunnuntaina viitisen tuntia kirpputoreilla, vähemmän positiivisesti yllättäen lauantain vapaailta flunssan kourissa, tämä viikko Kreuzbergissa pyöräillen, eläintarhassa ja luonnonhistorian museossa vieraillen.. Penny Marktissa autoin erästä tätiä oikeanlaisten patterien ostossa, naureskelin Ku'dammilla jonkin kyselyn tms. tekijälle joka pysäytti minut kesken kiireen, ja mieleeni pursuaa paljon helpommin sanoja saksaksi kuin englanniksi - senkin vuoksi harmittaa hirveästi lähteä täältä nyt kun vihdoin olen alkanut uskaltaa käyttää tätä kieltä! Kielitaidon lisäksi olen saanut ainakin jonkin verran itseluottamusta ja oppinut pikkuisen olemaan välittämättä muiden mielipiteistä itseäni kohtaan - olen myös oppinut ettei eksyminen olekaan niin hirveää. Kielikurssi oli ihanan rikastuttava kokemus aivan erilaisista paikoista ja taustoista tulevien ihmisten vuoksi!

Ja koska kello on sen verran että haluaisin alkaa painua pehkuihin (huomenna porukat tulevat hakemaan yhdentoista aikoihin, sitten raahataan tämä järkyttävä tavaramäärä autoon [toivon että se kestää ja että kaikki mahtuu sinne..] ja lähdetään kohti Prahaa - sitä kaikkea ennen pitäisi silittää ainakin kolme Matin kauluspaitaa, pakata kuivumassa olevat vaatteet matkakassiin, käydä suihkussa, imuroida ja luututa oman huoneen lattia, hoitaa luonnollisesti normaalit aamutyöt, viedä ainakin omat roskat..), heitän tähän vain joitain itselleni jostain syystä tärkeitä tai kaupungin henkeä kuvaavia tms. kuvia:










Summa summarum: oli hieno melkein-vuosi ja loistava kokemus satunnaisesta angstista huolimatta! Ja mitä ihanimmassa kaupungissa, vaikka talvella ihan toista mieltä olinkin :D

PS. Muistin etten olekaan tainnut kertoa yöstä jona Leena herätti minut puoli kahdelta ilmoittaakseen lähtevänsä etsimään Mattia, joka oli kymmeneltä laittanut viestin että tulee pian, mutta olikin sitten jäänyt työkaveriensa kanssa rupattelemaan eikä ollut viitsinyt häiritä Leena uudella viestillä, jolloin Leena ajatteli yhden jälkeen herätessään että jotain oli sattunut... Olin minäkin kovin pirteä sinä aamuna sitten, tämä tapahtui siis joskus viime kuussa.

Kesäkuun tekemisiä

KUUMA! Viimeaikoina ollu pääasiassa noin +25 astetta lämmintä ja Leena sanoi että niiden huoneessa oleva mittari näyttää että ilmankosteus ois 70%.. Mitä en kyllä näillä sademäärillä ihmettelis, äskenkin juuri katselin taivasta (datailen tässä partsilla kun omaan huoneeseen paistoi äsken aurinko ja se on kuin sauna..) ja totesin sen olevan ihan valkoisten pilvien peitossa, kun ukkonen jyrähti ihan järkyttävän kovaa (täällä ukkonen tuntuu olevan paljon kovaäänisempi aina kuin Suomessa) ja alkoi hirmuinen kaatosade auringonpaisteessa. Aika tyypillinen iltapäivä täällä päin, tosin monesti tuo auringonpaiste vain puuttuu..

Eilen iltapäivä oli kuitenkin onnekseni hieno, joskin 32 asteen lämpötila oli ehkä vähän liikaakin, koskapa kävin pyöräilemässä Tegelissä ja etsin sitten reittiä sieltä takaisin kotiin sellaiset 1½ tuntia.. Suunnistusta vähän häiritsivät moottoritiet joiden varrella ja alla ja vaikka missä jouduin ajamaan, tosin jos suuntavaistoni olisi pelittänyt vähän paremmin olisin voinut pyöräillä Weddingin kautta kotiin moottoritiet välttäen, mutta sen totesin vasta jälkikäteen kotosalla.. Kuten totesin myös sen että täällä ei kannata suunnistaa katujen nimeltä Berliner Strasse ja Hauptstrasse perusteella, niitä kun löytyy muutamat kappaleet kumpaisiakin.. :D Tänään en tosin onneksi suunnistustaitoja tarvinnut, käytiin Leenan ehdotuksesta yhdessä outlet myymämäläsysteemissä viettäen siellä koko keskipäivän kymmenestä kahteen, ja Leenalla oli navigaattori autossa mukana niin löydettiin vallan mainiosti tuonne reilun 40 minuutin matkan taakse peltojen keskelle - suoraa tietähän se itse asiassa olikin 17. Junilta lähtien.

Tiistai 9.6. ei valitettavasti ollut sään puolesta yhtä suotuisa kuin eilinen, olin nimittäin Weddingissä, ihan minimaalisesti Tegelistä kaakkoon, pyöräilemässä ja ihan törkeä rankkasade yllätti meikäläisen kesken puistoajelun, löysin nimittäin puiston jossa oli jotain sarvellisia elukoita isoissa aitauksissa. Enempää en ehtinyt tutkia ennen sadetta, ja sen jälkeen olin taas niin litslätläpimärkä ettei tehnyt mieli kuin kotiin..

Keskiviikkona 10.6. päätin valloittaa taas yhden niistä Berliinin viidestäkymmenestä ostoskeskuksesta (itseasiassa Tegelistä löysin taas eilen ainakin yhden..)! Suunnistin, tai aluksi lähinnä yritin suunnistaa, pyöräni kanssa Karl-Marx-Alleelle, joka vaihtuu Frankfurter Alleeksi, ja siellä sijaitsevalle Ring Centerille. Aluksi ajauduin Kreuzbergiin kun lähdin Alexilta väärään suuntaan, mutta onnistuin lopulta löytämään tieni sinne minne pitikin. Keskus oli ihan ookoo, häiritsi vain että se oli ainakin kahdessa eri osassa! En sitten tiedä olisiko osia ollut enemmänkin, en enää jossain vaiheessa jaksanut tutkia paikkoja niin hirveästi. Pyörän kanssa tosin käväisin vähän sitä Friedrichshainin (?) pohjoisosaa ihmettelemässä ennen kotiinlähtöä ja totesin sen ihan kivaksi kerrostaloalueeksi.

Seuraavat pari päivää menivätkin Twilight-leffaa (dvd Media Maxista hintaan 9,99 € muistaaksein..) katsellessa, sadetta pitäessä ja Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjaa (perheen kirjahyllystä) lukiessa sekä yläkertaan muuttaneiden, "hyväa paivea" -lausahduksella meitä tervehtivien naapureiden muuttosysteemejä ihmetellessä.. Tuosta ruokasalin parvekkeen kohdalta laittoivat paljon tavaraa sisälle varsin mielenkiintoisella "hissillä", tässä 1800-luvulla rakennetusssa talossahan ei siis hissiä ole ja vähemmän ilahtuneen näköisiä muuttomiehiäkin on tuossa portaikossa ravannut :P

Lauantai kolmannestatoista selitinkin jo omassa postauksessaan, joten ei siitä sen enempää..

Sitten päästäänkin eräänä päivänä täällä esitetyn arvoituksen pariin! Arvauksia tuli ruhtinaallisesti yksi (kiitokset edes siitä!), eikä siinäkään veikattu Potsdamia, josta kuva siis on muutamien kymmenien muiden linnakuvien tapaan. Potsdam on oma pikkukaupunkinsa Berliini C-vyöhykkeellä, jonkin S-linjan pääteasema, ja täkäläisten varsin upeana kaupunkina tuntema paikka - Wikipedian mukaan kaupunki on myös Jyväskylän ystävyyskaupunki. Ja olihan se aika mielettömän hieno, pakko myöntää! Itse kaupungissa oli suloisia taloja vieri vieressä, ja keskustan ulkopuolelta löytyi Sanssoucin puistoalue ties miten monine linnoineen ja upeine kukkasysteemeineen jne yms. Matkasin sinne sunnuntaina 14.6. S-Bahnalla pyöräni kanssa, ja paikan päällä pyörä olikin oikein kätevä vempele kun ei tarvinnut kävellä ihan koko aikaa - en tosin löytänyt pyörille sallittua kulkuväylää itse Sanssoucin puistoon, joten pari tuntia vierähti kuitenkin kävellen.

Matkaa takaisin pitkän, säältäänkin ihan kohtuullisen päivän päätteeksi lähdin taittamaan toki pyörällä, mitä helpotti kovasti kaupungin katuja ympäriinsä pyöriessäni bongaamani kyltti jossa näytettiin pyörätien kuvaa ja "Berlin Mitte 29". Matkaan lähdin varttia yli kuusi ja kotona olin yhdeksän maissa - kuluneeseen aikaan tosin vaikutti se että jossain vaiheessa kadotin sen seuraamani pyörätien näkyvistäni koska "täällä mä oon ollu kerran ennenkin, enköhän osaa täältä kotiin vaikka vähän paikkoja täällä tutkisinkin ensin".. Siinä sitten seikkailin jossain Wannseen ja Teltowin välimaastossa, eli Berliinin B- ja C-alueen rajamailla.. Kunnes löysin epämääräisen hortoilun jälkeen Schlossstrassen ja huristelin sitä myöten kotiin - löytäen jälleen sen alunperin seurailemani pyörätien joka kuitenkin olisi kierrättänyt Mitteen Kreuzbergin kautta, mitä en jaksanut enää tehdä. Matkan varrella bongasin muuten hevosiakin, jeejee!

Maanantai meni pääasiassa nukkuessa ja kaikkia helposti rikkoutuvia pikkutavaroitani sanomalehtiin kääriessä (aloitin pakkailujärjestelyt siis jo näin ajoissa, edistyksellistä minulta!), tiistai 16.6. oli museopäivä! Käväisin siinä Brandenburgin portin ja Potsdamerplatzin välissä olevan mikä-juutalaismuistomerkki-olikaan -muistomerkin alla olevassa, ilmaisessa!, museossa. Siellä oli esimerkiksi juutalaisuutensa takia Hitlerin aikana eroon joutuneista perheistä kuvia ja historiikkia, otteita vankileireille joutuneiden kirjeistä ja päiväkirjoista yms. Oli kyllä mielenkiintoinen paikka, ja sanoisinko vaikka ajatuksia herättävä.. Ilma oli museoreissuni aikana vaihtunut huonosta hienoksi, joten löhösin vielä puistossa lukemassa hetken aikaa.

Keskiviikko 17.6. oli iiihanan aurinkoinen ja lämmin käppäily- ja puistolöhöilypäivä! Vaihteen vuoksi en mennytkään Tiergarteniin vaan ihan Hauptbahnhofin vieressä olevaan tiilimuurilla rajattuun puistoon, johon liittyy kai jotain historiaa mutta en nyt ihan ole tajunnut mitä siinä muurissa siellä lukee.. Suosittelen käväisemään siellä jos joku joskus vaikka Haupparilla joutuu vaihtamaan junaa ja on ylimääräistä aikaa odotella! Toinen vinkki Hauppariin liittyen: siellä Kaiser's on ainut varsinainen ruokakauppa ja ihan törkeän ylihinnoiteltu! Kyseistä kauppaa vastapäätä on Rossmann, joka on en-nyt-muista-kauppatyypin-nimeä -kauppa, jossa myydään siis kaikkea hygieniaroinaa (shampoot saippuat meikit pesuaineet..) ja lisäksi pääasiassa bio-ruokaa (jota suosittelisin täällä ostamaan koska se ei ole läheskään yhtä kallista "normiruokaan" verrattuna kuin Suomessa, ja sitä myydään lähes joka kaupassa kunnon tarjonnalla) ja karkkeja, joiden suhteen olen tehnyt sen verran hintavertailua että 300 gramman pussi, joka maksaa Kaiser'sissa vähän reilut 2 € (!!!), maksaa Rossmannissa 89 senttiä, kuten myös lähes kaikissa muissakin kaupoissa. Jos on jonkin verran aikaa Haupparilla käydessä ja haluaa ostaa ruokaa, suosittelisin kävelemään Lehrter Strassea jonkin matkaa ja käymään Netto-kaupassa, löytyy parempi tarjonta ja normaalimmat hinnat kuin Haupparin Kaiser'sista ;)

Lauantai 20.6. kului myöhäiseen iltaan Suomi-Keskuksen juhannusjuhlissa! Perjantaina ei täällä mitenkään juhlittu, ihan normaalin työpäivän tein. Lauantaina kuitenkin suunnattiin jonnekin Tegelin suuntaan (tämän reissun ansiosta osittain selvisinkin eilen kotiin sieltä Tegelistä kun tunnistin jotain paikkoja) korpeen melkein metsän keskelle. Siellä oli jonkin yhdistyksen joku rakennus jossa sitten Kai-pappi piti jumalanpalveluksen, niin suolaista kuin makeaakin syötävää sai ostettavia ruokalipukkeita vastaan, rakennuksen toisessa päässä oli dj soittamassa iskelmää ja muuta vastaavaa (hmm, dj kuulostaa ehkä turhan mahtipontiselta musiikkilajin huomioon ottaen..) ja joskus kymmenen aikoihin kyhättiin kasaan metsän nuotiopaikalle rääpälemäisin ikinä näkemäni juhannus"kokko" :D Ilokseni Terhikin saapui paikalle toisen hoitolapsensa kanssa (ja voi jestas kun se ei uskaltanut puhua paljon mitään, ihan erilainen kuin Henkka ja Kata jotka päläpäläpälättää niin että huhhei) ja myös Katja oli paikalla "perheensä" mukana. Oli ihan kiva jutella pitkästä aikaa, harmi että sekä Katja että Terhi joutuivat jo aika aikaisin lähtemään.. Lapsia en kuitenkaan joutunut onneksi oikeastaan vahtimaan, olimme paikalla ennen kuin juhlat edes alkoivat ja silloin lähinnä pyörin juhlapaikan viereisessä metsässä yksinäni ihmettelemässä, muiden auppareitten häivyttyä kuuntelin aikuisten jutustelua ja myöhäisillasta törötin muiden tapaan "kokon" luona lämmittelemässä.

Sunnuntaina 21.6. hyppäsin taas C-vyöhykkeelle menevään S-Bahnaan, tällä kertaa tosin ilman pyörääni: määränpäänäni oli nyt Potsdamista nähden toiselle puolelle kaupunkia tuleva Oranienburg, jonka S-asemalle silloin kerran niistä länkkärikisoista tullessani pyöräilinkin. Lopullinen määränpääni noin puolen tunnin kävelymatkan päässä asemalta oli Sachsenhausenin keskitysleiri. En oikein osaa selittää mitään paikasta jossa on niin kylmä tunnelma lämpimänäkin päivänä, enkä voi todeta sympaattisesti että "voin kuvitella miltä niistä vangeista on tuntunut", koska kaikki siellä vuosikymmeniä sitten tapahtuneet asiat tuntuvat jotenkin absurdeilta, kun itse on kävellyt kaikkien niiden satojen tuhansien vankien tallomilla paikoilla muutamien muiden turistien kanssa ilman huolen häivää. Oikein kiinnostava paikka siis kuitenkin.

Sitten onkin monta päivää joilta ei ole kuvia kummemmin, eikä oikein muistikuvaakaan siitä mitä ihmettä olen tehnyt.. Joku hämärä muistikuva kyllä on että joskus kävin shoppailureissulla taas jossain, mutmut..

Päppäppää, tässäpä olisikin ne päivät kun maanantaina kävin Wilmersdorfer Arcadenissa ostoksilla ja postissa postittamassa koulutuspaikan vastaanottoilmoituksen ja läjän muita asiaan liittyviä lappuja (joiden täyttelyn lopetin edellisenä yönä klo 01.00 - tästä syytän ruotsinkielentaitoani jota pitänee vähän treenata kesän aikana kun kyseisellä kielellä olisi tarkoitus opiskelut syksyllä aloittaa =) ). En raaskinut ostaa 24€ maksavia kuulokkeita mp3:ni, joka on tällä hetkellä vähän hyödytön kun kuulokkeiden johto on nirhautunut rikki.. En myöskään onnistunut löytämään etsimiäni levyjä (Rosenstolz, Ich+ich), mutta H&M:stä löysin vihdoin hyvän väriset tuubitopit (ihan siltä varalta että niitä aurinkoisia päiviä tulisi tänä kesänä enemmänkin..) ja Butlersista tuli taas vaihteeksi ostettua jotain sisustusroinaa.

Keskiviikkona 24.6. jouduinkin sitten raahautumaan taas samaiseen ostoskeskukseen, koskapa maanantaina kotona huomasin että toisessa ostamassani topissa oli vielä se valkoinen varashälytin.. Ihmettelen kyllä miksei se silloin kaupasta lähtiessäni piipannut :o No mutta vaikka vähän jännäilinkin että miten saan selitettyä myyjälle että se varashälytin oli jäänyt maanantaina ostamaani paitaan, niin se onnistuikin paljon helpommin kuin kuvittelinkaan ja sain varashälyttimen poistatettua ilman kummempia kyselyjä tmtn. - jälleen ganz auf Deutsch :) Samalla reissulla ostin Butlersista tosi hyvän ja kätevän englanti-saksa kuvasanakirjan ja ostoskadun varrella olevasta kirjakaupasta bongasin "1000 Top Wörtes English"-kirjan, jossa siis on sanoja enkusta saksaksi ja joka sanan kohdalla esimerkkilausekin. Nyt innostuin taas saksan opiskelusta, tietty juuri kun olen lähdössä pois :S Koukutin itseni myös Twilight-kirjoihin (miksi ainakin sen ekan osan pitää maksaa kymppi?!), ainakin näissä isommissa kirjakaupoissa on nimittäin paljon sohvia joissa voi lukea vaikka miten pitkään lukemassa ilman että kukaan tulee huomauttelemaan mitään: ihan kuin kirjastossa olisi! Twilightin lisäksi bongasin lasten hyllystä myös paljon Astrid Lindgreniä ja vähän Muumejakin, Astrid tuntuu olevan täällä hirmu suosittu kun Peppiä näytetään telkkarissakin! Ja Vaahteramäen Eemelin nimi on saksaksi muuten joku Michel, en muuten olisi Eemeliksi tajunnut ellei kirjoissa olisi ollut kuvia..!

Perjantaina 26.6. oli taas museopäivä, nyt kävin moikkaamassa Nefertitiä Altes Museumissa - juttu jonka tekemistä olen suunnitellut elokuusta lähtien.. Museo oli ilmeisesti korjauksessa, enkä nyt tiedä että oliko siellä kaikki tavarat esillä mitä kuuluisi olla, mutta aika kiskurihinta se 8 euroa kuitenkin mielestäni oli siihen nähden mitä sieltä museosta löytyi. No mutta tulipahan toteutettua edes yksi pitkäaikainen suunnitelma =) Ja taas todettua että aikakone olisi herkku juttu, menisin heti jonnekin antiikin Kreikkaan tai Egyptiin katselemaan sitä elämää oikein mielelläni! En kyllä oikein osannut kympillä käyttää niitä ilmaisia kuulokejuttuja joista sai kuunneltua sitä esittelyä, ja übertarkat "vartijat" huomauttivat sekä minulle että ties miten monelle muullekin että reppua / laukkua ei saa pitää selkäpuolella - lisäksi yhdelle miehelle joka roikotti järkkärikameraansa olkapäällään, tultiin huomauttamaan että se kamera pitää ottaa käteen tai laittaa niskasta roikkumaan.. Herätti pienoista ihmetystä kieltämättä, ei kai museon henkilökunta kuvittele että joku varastaa kaiken mikä ei ole omistajansa nähtävillä tai että kaikki museoesineet huiskitaan laukuilla ja kameroilla rikki?! o.O

Sitten olikin se niiin ärsyttävä työviikonloppu jonka takia ehdin lauantaina 27.6. vasta joskus seitsemän aikoihin Siegessäulelle, jossa oli törkeästi ihmisiä, juomismeininkiä ja joku musiikkiesitysjuttu - samaa meininkiä oli melkein koko 17. Junin pituudelta, tosin väentungos kyllä väheni siinä kadun keskivaiheilla. Hetken hengailin siellä mutta jossain vaiheessa lähdin haahuilemaan Spreen rantaan kun ärsytti sen verran etten malttanut mennä kotiin ihan heti juomismeininkiin ja väenpaljouteen kyllästyttyäni :D

Sunnuntaina 28.6. tein töitätöitätöitä neljään asti vaikka lauantaina Matti sanoikin että käyvät aamupäivästä nopeasti golfaamassa Leenan kanssa.. Kävin parin tunnin lenkillä Tiergartenissa ja söin kotona tortilloja, joista ihan oikeasti alan saada jo tarpeekseni, perheen kanssa.

Maanantai kului parillakin lenkillä ja äärimmäisen ärsyyntyneenä sen takia kun Leena sanoi että mun pitää myös tämä viikonloppu tehdä töitä, tiistaina eli eilen kävin tosiaan pyöräilemässä ja tänään siellä outlet-myymälässä kuten alussa kerroinkin. Voin todeta käyneeni museoissa ja muissa vastaavissa kesäkuussa ennätyspaljon!

Jatkoa eiliseen uudellakin näkökulmalla

aamupäivällä:
Nyt voisin käyttää jotain Voimasanaa jos ne eivät ällöttäisi minua niin suuresti, ärsyttää nimittäin sen verran. Näin tokavikana viikonloppuna tein lauantaina kolme tuntia normaalia lauantaita enemmän töitä, siis ~9.00 - 17.00, käyden Katan kanssa pyöräilemässä ja leikkimässä ainakin pari tuntia, vaikka normaalisi Kata ei (onneksi) olen mun kanssa jaksanut leikkiä kuin puoli tuntia. Kaiken lisäksi kun Henkan kaveri oli tiistaina kylässä ja pojat eivät suostuneet leikkimään Katan kanssa ja Leena sanoi Katalle että pyytäisi mua leikkimään, Kata totesi että "Maija ei osaa leikkiä". Mikä taas on mulle ihan yks hailee koska mua ei kiinnosta leikkiä (nii, kannattaisi vähän tarkemmin tutkia millaisen au pairin perheeseensä hommaa kun tällaisia epälapsirakkaita ja ainoastaan ulkomaille haluaviakin on liikkeellä..), mutta jos mä en osaa leikkiä niin miksi pitää sitten pyytää mua leikkimään pariksi tunniksi häh?! Ihan hyvä kyllä että Leena (kai) vasta nyt ekaa kertaa kuuli suoraan etten osaa leikkiä, jos Kata olisi paljastanut tuon syksyllä niin olisi voinut tulla meikäläiselle lähtö vähän aikaisemmin :D

Sitten söin pitkästä aikaa perheen kanssa kuuden maissa ja tietty nää hirveesti kyseli mitä oon tykänny Berliinistä ja plaaplaa, kunnes jotenkin ajauduttiin aiheeseen johon liittyi täällä "juhlittu" Christopher Street Day, josta Leena ja Matti totesivat että kannattaa todellakin mennä katsomaan sitä paraatia kun hekin olivat nähneet osan siitä ja saaneet kuulemma makeat naurut, ja totesin totuudenmukaisesti että aionkin mennä sinne (= olisin viettänyt 17. Junin ympäristössä suurimman osan iltapäivästäni jos ei olisi ollut töitä!). No, kun lopulta pääsin sinne, oli koko kulkuesysteemi jo ohi jeejee. Näkyihän siellä vielä varsin mielenkiintoisesti pukeutuneita ihmisiä vieläkin, mutta se kulkue olisi ollut kiva nähdä.

Silloin kun vanhemmat sitten lopulta lauantaina tulivat kotiin, ilmoitti Matti heti ensimmäiseksi että multa nyt sitten paloi sunnuntain vapaa aamupäivä kun heillä meni niin huonosti golf että pitää käydä sunnuntainakin pelaamassa.. Ja siis kun _ikinä_ aikasemmin täälläoloaikana ei oo sunnuntaina ollu töitä silloin kun perhe on ollut kotona, niin en nyt ihan tajua miksi piti just tänä toiseks viimisenä viikonloppu teettää ylitöitä oikein urakalla! Jos ens sunnuntaina tekevät saman tempun niin oon kyllä ikuisesti katkera..

Kaiken lisäksi kun sunnuntain "vapaa aamupäivä" tarkoittikin sitten oikeasti kuutta tuntia klo. 10.00 (tai no 9.15 mä sen aamupalan laittelin mut syötiin vasta kympiltä) - 16.00! Ja kun Henkka vietiin lauantaina kaverinsa synttäreille yöks niin mun sitten piti tehdä Katan kanssa ties mitä, esim. kirjottaa laulujen sanoja ylös ja tehdä niihin nuotteja (hahhah joo miun musiikillinen lahjakkuus :D), "joogata", kastella kukkia, laittaa kaakaota taas ties miten monesti, leikkiä nukkekodilla jneyms. Ei sekunninkaan rauhaa koko kuuden tunnin aikana, vessassakaan saanut rauhassa käydä kun "joku" huuteli jo oven takana että tuu tekemään sitä ja tätä ja tuota. Ja kuka ei nyt sitten päässyt suunnitelmiensa mukaan tänä toiseksi viimeisenä viikonloppuna pyörimään kirppareille ja metsästämään lisää minikehyksiä? Mm, kirpparit, joita on vain viikonloppuisin ja vain pari lauantaisin, menee kiinni viiden maissa viimeistään ja matkoihin menis yli puoli tuntia kaikkille muille kirppareille paitsi Tiergartenin, joka sulkeutuu neljältä.. Toisin sanoen kaikki mun viikonloppusuunnitelmat meni romuksi töiden takia!

Haaveilen että tän viikonlopun ylitöiden ois ehkä kenties äärimmäisen toivottavasti mutta-en-tiedä-miten-todennäköisesti tarkoitus korvata vaikka ens viikonloppua jota nää ehkä vois hyvällä tuurilla antaa vähän vapaammaks.. Tosin silloin on tulossa noille vanhemmille vieraita Brysselistä, joten en ihmettelis vaikka parinakin päivänä kuuluis "pyyntö" jäädä kattelemaan lasten perään kun aikuiset haluavat kaupungille keskenään.. Kaiken lisäksi vieraat nukkuvat tuossa kaappien takana tän jaetun huoneen etuosassa, mikä tarkoittaa sitä että en voi alkaa töllöttää telkkaria heti herättyäni kuuden maissa tai varsinkaan lähteä lenkille silloin, minkä olisin ehkä muuten voinut vaikka kuvitellakin tekeväni ihan vaan vikan viikonlopun kunniaksi, iltaisin ei voi datailla niin kovaan ääneen (eli kirjoittaa kunnolla) ja pitää koko ajan varoa etten pölähdä huoneeseeni vaikka kun joku on vaihtamassa vaatteita täällä.. Kiva vika viikonloppu tulossa näillä näkymin >:(

--

illalla:
Njoo, Leena sitten sanoi että mun kannattaa varautua olemaan kotona tulevakin viikonloppu niiden vieraiden takia.. Ärsyttää toki sinällään, koska kyllä nyt olisi ollut kiva nauttia vikasta viikonlopusta, vikasta kirpparikäynnistä yms., eikä olla tälleen vikaa kahta viikkoa töissä putkeen ilman vapaapäiviä..

Mutta toisaalta tajusin että tää perhe on kuitenkin niin hyvä ollu tähän asti, ihan mukava kuitenkin pääasiassa, töitä ei oo ollu läheskään niin paljoa kuin monilla muilla auppareilla, nää ei oo saanu hirveitä raivareita (tai ainakaan näyttäny niitä..) vaikka oon melkein pilannu yhen kovapuupöydän ja valurautapannun ja möhläilly pienemminkin.. Varmasti missä tahansa perheessä ärsyttäs loppujen lopuks jotkut pienet asiat (kuten kotonakin krhm), joten ei tää nyt niin hirveetä oo ollu kuitenkaan.

Tajusin vaan lenkillä että on mun vaan hölmöä vikistä ja valittaa siitä etten saa itse valita mitä syön aamupalaksi tai miten vietän päiväni, kun on miljoonia ihmisiä joilla ei edes ole aamupalaa tai muutakaan syömistä mistä valita, eikä ollenkaan vapaa-aikaakaan.. Sitä paitsi miun ties miten pitkäaikainen unelma, haave tjtn. ulkomailla asumisesta toteutu nyt vaikken oo ihan edes 20-vuotiaskaan, niin mun pitäisi olla lähinnä tyytyväinen! Ja yleisesti ottaen voinkin muistella tätä aikaa ihan hyvillä mielin, tää lopun "rankkuus" vaan yllätti ja harmittaa erityisesti siks. Itse oon ollu hölmö kun oon antanu erityisesti talvella ajan vaan valua hukkaan, ja nyt voin oikeastaan syyttää vain itseäni siitä etten mukamas olisi päässyt nauttimaan tästä kaupungista tarpeeksi. Joten eiköhän tähän nyt loppunu mun valivalivalitukset, vaikka kovasti edelleen ärsyttääkin toki tää työputki jollaiseen en ollenkaan ole tottunut tässä 10 kuukauden aikana. Tää kaupunki tuskin tästä ihan heti häviää, joten takaisinkin voin joskus tulla jos kiinnostaa.

:)

Viimeaikaisia tuntemuksia

Huomaathan että päivälle 13.6. on ilmestynyt teksti näin jälkikäteen!

Eipäs oo tullu kirjoiteltua ihan siitä syystä että viimeaikaiset fiilikset on vieny inspiksen kaikkeen vähänkin luovuutta vaativaan toimintaan.. Oon ollu niin maassa ja kyllästynyt tähän perheeseen ja rypenyt itsesäälissä että ah, mukavat fiilikset tähän loppuun tosiaan..

Käytännössä kaikki on ihan hyvin. On vaan ottanut päähän se että kun perhe lähtee vaikka viikonlopuiksi jonnekin, minne vaikka itsekin voisin haluta lähteä mutta jonne en kehtaa tuppautua mukaan koska eivät pyydä vaikka vuosi sitten näiden aupparinhakuilmoituksessa (kuten myös tänä vuonna) väitettiinkin että au pair pääsee matkustelemaan paljon perheen kanssa, nää keksii mulle ehkä maailman turhimpia siivoushommia! Valkoisten puuovien (= kaikkien asunnon ovien) pyyhkiminen vaikka murto-osa niistä on likaisia, kirjahyllyjen pölyjen pyyhintä ja kirjojen imurointi vaikka kirjahyllyissä on lasi"ovet" joiden ansiosta pölyä ei todellakaan ollut pyyhittäväksi asti (sama homma syksyllä ja nyt keväällä).. Moni on pääsyt jo unohtumaankin ja joitain voin myöntää tehneeni varsin huolimattomasti kun on tuntunut niin turhalta.

Ja erityisen turhalta ihan minkä tahansa homman tekeminen tuntuu, koska siitä ei saa ikinä mitään kiitosta. Sinä reilun kuukauden aikana jonka olin viime kesänä töissä varsinaisella massatuotantotehtaalla, sain enemmän kiitosta työnantajalta yms. kuin mitä olen täällä, perheessä jossa sentään olen asunutkin koko ajan, saanut kymmenen kuukauden aikana.. Motivoivaa? Not.

Tämänhetkinenkin tilanne on turhan tuttu: on sovittu, että aamupala on lauantaisin ja sunnuntaisin yhdeksältä. No ei se mun maailmaa kaada mennä laittamaan se aamupala silloin yhdeksän maissa, kun tänäänkin heräsin kuudelta, mutta olisi se sentään ihan kiva jos vaikka vanhemmatkin vaivautuisivat sinne aamupalalle silloin kun sen on sovittu olevan ja kun se on jo pöytään kokonaan katettu! Kello on nyt puoli kymmenen ja ne voit ja maidot ja muut on odotellu tuolla pöydässä sen puoli tuntia että voitaisiin alkaa syömään.. Sama juttu tosin milloin tahansa mihin vain lähdettäessä: itse yritän laittaa itseni lähtövalmiiksi ja hoputtaa ohessa lapsiakin valmistumaan ajoissa, ja sitten lapset ehtii leikkiä ja minä datailla sen puolisen tuntia ennen kuin vanhemmat ovat lähtövalmiita. Ja ihan siltä varalta että joskus sattuisikin ihme ja kaikki olisivat ajoissa valmiita, en viitsi jättää omaa valmistautumista siihen hetkeen kun vanhemmat ehkä saattaisivat alkaa olla valmiita..

Sitten sellaisia suunnilleen jokapäiväisiä, pienehköjä ärsytyksen aiheita: roskien vienti. Syksyllä Matti kerran huomauttikin mulle siitä että roskapussit pitää viedä tuosta ovenpielestä (= mun kenkien päältä) aina kun lähtee ulos - näemmä lauseen olisi voinut ilmaista muodossa "sun pitää viedä roskat aina kun sinä menet ulos", koskapa aina kun Matti itse tai Leena lähtee jonnekin, löytyy ne roskapussit kuitenkin siitä ovenpielestä töröttämästä vielä lähdön jälkeenkin. Ja sitten kun itse lähden niin menenkin yleensä syli täynnä roskia.. Tietty silloin kun lapsia esim. kouluun viedään niin ei roskia kukaan vie kun on niin kiire muutenkin (mitä ei muuten niin suuressa mittakaavassa olisi jos kaikki tulisivat aamupalalle sovittuun aikaan....), mutta muuten kuka vain voisi käydä heittämässä ne tuonne takapihan roskikseen.

Aamuisin Matti myös huomauttaa mulle heti jos lapset on poistunu jo pöydästä ja minä erehdyn korjailemaan astioita tai jääkaappiin kuuluvia tavaroita pöydästä, kun mun pitäisi sitten koko ajan vahtia lapsia että ne pukee ja pesee hampaat yms. Periaatteessa ymmärrän juu, mutta kun sillä että itse seison lasten huoneessa ja jankutan "Henkka pue, älä puhu, Kata älä häiritse Henkkaa, hei meillä on kiire, pukekaa nyt, myöhästytään koulusta" on yhtä suuri vaikutus kuin sillä että Matti kerran ärjäsee huoneen ovella että "pukekaa". Joten jos Matti viitsisi edes hitusen komentaa lapsiaan kun varmaan kuulee että ne eivät mua yhtään tottele, voisin ehkä minäkin ehtiä laittaa tavarat jääkaappiin muutenkin kuin viskomalla ja ehkä oltaisiin koulussakin paremmin ajoissa kun lapset olisivat valmiita aikaisemmin, ja sitten ei tarvitsisi Leenankaan ärsyyntyä hitaasta liikenteestä niin paljoa.

Muutenkin nuo kiireiset aamut ärsyttää, siksi laitankin kellon soimaan usein ennen kuutta että saisin itseni kunnolla hereille ennen töiden alkua ja hirveetä kiirettä. Loppuosaltaankin päivät menee täällä ihan eri tavalla kuin mihin olen kotona tottunut, joten pääasiassa sen takia on iiihana päästä kotiin kuin voi elää juuri niin kuin huvittaa! Tarkoittaen siis sitä että voin lähteä lenkille aamulla vaikka kuudelta (mitä en täällä usein kehtaa tehdä kun ulko-ovea ei saa ulkoapäin kiinni ilman järkyttävää kolahdusta, enkä halua niskaani valituksia kaikkien herättämisestä), voin syödä aamupalaksi mitä tahansa kaapista löytyy _eikä_tarvitse_syödä_puuroa_, voin ravata ulko-ovesta sisään ja ulos vaikka kymmenen kertaa päivän aikana enkä luultavasti saa osakseni kummastelevia ilmeitä, voin nauttia kesäilloista ulkona eikä tarvitse surkutella sitä että aurinko näyttäytyy vuorokauden aikana ekaa kertaa vasta kuuden jälkeen jolloin itse olen pakotettuna sisällä töissä enkä töiden jälkeenkään viitsi lähteä ovea kolisuttaen ulos.. Ja muihin asioihin liittyen saan myös riisiä (en muista milloin viimeksi olen syönyt muuta kuin makaronia, spagettia tai tortilloja!) ja Uncle Bens' kastiketta, makaronilaatikkoa, lasagnea, leivoksia (Leena leipoo vain joihinkin lasten koulun tai Suomi-keskuksen tapahtumiin ja kotona leivoksia saa syödä vain jos niitä tapahtumista jää yli), cokisjäätelöä... Ei tarvitse tapella pyöräpaikasta ja on lenkkiseuraa vähintäänkin suloisesta hännänheiluttajasta! Uskallan myös viettää aikaa olohuoneessa ja telkkariakin voin katsella siihen aikaan kun sieltä tuleekin jotain!

---

Mm, tässä välissä olin pari tuntia ulkona Katan kanssa ja oon edelleen töissä (koska vanhemmat menivät pelaamaan golfia taas), joten selittelen tekemisistäni sitten tässä joskus myöhemmin joutessani, tästä tuli nyt vaan tällainen fiilis- & miksi odotan alle kuukauden päästä tapahtuvaa kotiin pääsyä -postaus, varmaan riittävän pitkä jo tällaisenakin ;)

Mistä kuva on otettu?

arvoitus numero 1: katso otsikko ^^

arvoitus numero 2: kuka on vuoden sisään nähnyt barokkilinnoja puolen elämän tarpeiksi?

Vastauksia ja veikkauksia vastaanotetaan kommenttilootaan :)